Varapuheenjohtaja Markus Lohi – Työn iloa hyvinvointialueiden rakentamiseen!

Sain isännöidä maaliskuussa Norjan sosiaalivaliokunnan vierailua eduskuntaan. He olivat erityisesti kiinnostuneita soteuudistuksestamme. Keskustelimme sisällöstä lähes kaksi tuntia. Kysymyksiä riitti paljon. Pyrin vastaamaan parhaani mukaan. Lopussa tietenkin kehuin Norjaa hienoksi maaksi ja samalla esitin toiveeni, että sitä hiihtovauhtia voisivat kyllä vähän hiljentää.

Mietin etukäteen, millä nimellä kutsuisin tuota ratkaisevaa päivää 1.1.2023. Käyttäisinkö siitä termiä ”due date”? Päädyin siihen, että en käytä. Se viittaisi liikaa laskettuun päivään tai eräpäivään. Tällöin se antaisi kuvan, että kyseessä olisi tavoite tai arvioitu toteutumispäivä.

Kenellekään meille ei ole tietenkään epävarmaa tai epäselvää, siirtyvätkö palvelut kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueiden vastuulle juuri ja tarkalleen 1.1.2023.  Ne tulevat siirtymään tuolloin. Siksi meidän hyvinvointialueiden päättäjien tärkein tehtävä on varmistaa, että ennen vuoden 2022 loppua oma hyvinvointialueemme on kaikilta osin valmis tuohon hetkeen.
 

Asiat tärkeysjärjestykseen

Urakan suuruus on saattanut yllättää meidät. Avoimesti sanottuna: aikaa ei ole yhtään liikaa. Siksi on keskityttävä olennaiseen.

Valmisteltavaa ja tavoitteita on niin paljon, että ne on laitettava tärkeysjärjestykseen. Vaikka asioiden paljous saattaa välillä hirvittää, tässäkin pitää paikkansa vanha sanonta. Elefanttia ei voi syödä kerralla, vaan pala palalta.

Tärkeintä lienee, että tuona oleellisena hetkenä ne suomalaiset ihmiset, jotka kotiseudullaan palveluita tarvitsevat, eivät huomaisi mitään suurta muutosta tapahtuneen. Kaiken pitäisi siis sujua ongelmitta sosiaalipalveluiden, terveydenhuollon, sairaaloiden ja pelastuspalveluiden osalta.

Pitemmän päälle tämä ei kuitenkaan riitä. Eihän se ole mikään vuosisadan uudistus, jos mikään ei muutu. Vaikka aluevaalit tuntuvat olevan jo kaukana takana, emme saa unohtaa niitä lupauksia, joilla saimme laajan luottamuksen suomalaisilta. Tärkein vaalilupauksemme oli lähipalveluiden vahvistaminen.
 

Kaikki lähtee peruspalveluista

Siksi korostan jo tässä vaiheessa vahvasti, että hallintosääntöä ja organisaatiomallia luotaessa tulee huomioida erityisesti uudistuksen keskeisin tavoite: painopisteen siirtäminen perustason palveluihin.

Palveluiden tuotantoa ei tule lähteä järjestämään sairaalakeskeisesti, vaan vahvistuvien lähipalvelujen kautta. Kaiken keskipisteenä tulee olla palveluita käyttävä asiakas eli sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas.

Keskeisimpiä valtuutettujen edessä olevia päätöksiä tulevat hallintosäännön lisäksi olemaan strategiat. Ylimpänä on hyvinvointialuestrategia (Laki hyvinvointialueesta 41 §). Lisäksi tulee laatia Sosiaali- ja terveyspalveluiden palvelustrategia (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 11 §) ja pelastustoimen osalta Pelastustoimen palvelutasopäätös (Laki pelastustoimen järjestämisestä 6 §)
 

Hallintosääntö rakentuu vaiheittain

Useilla hyvinvointialueilla on päädytty ratkaisuun, että hallintosääntöä ei edes yritetä saada kerralla valmiiksi, vaan se viimeistellään kuluvan vuoden aikana. Se onkin viisasta.

Alkuun valtuustossa on hyväksytty hallintosääntö, jonka pohjalta toiminta saadaan käyntiin. Loppuvuoden aikana täydennetään ja viimeistellään ”lopullinen” hallintosääntö.

On hyvä muistaa, että hallintosääntö ei ole mikään kiveen hakattu laintaulu, vaan valtuusto voi sitä muuttaa tarpeiden ja kokemusten perusteella haluamaansa suuntaan.

Lapissa päädyimme siihen, että valtuustoryhmien puheenjohtajat muodostavat niin sanotun hallintosääntötyöryhmän, joka valmistelee ja hioo hallintosäännön pykäliä vuoden aikana ottaen säännöllisesti palautetta kultakin valtuustoryhmältä. Näin löydetään omalle alueelle sopiva tasapaino valtuuston, hallituksen ja lautakuntien roolin välillä.
 

Kaikille toimielimille todellista valtaa

Sekin on muuten todella tärkeä juttu. Hallituksen rooli on erittäin merkittävä jo lainsäädännön perusteella, mutta aluevaltuustolle ja lautakunnille ei tietenkään voi jäädä ”kumileimasimen” tai keskustelukerhon roolia. Viisasta on myös ottaa oppia muilta alueilta.  

Päätöksiä tehdessämme meidän on koko ajan pidettävä mielessä tärkein tehtävämme. Meidät on valittu huolehtimaan oman alueemme asukkaiden palveluista heidän tarpeistaan lähtien.

Hallinto rakentuu palvelujen pohjalle eikä päinvastoin. Hallinto ja hallintosääntö ovat sinänsä tärkeitä tukirakenteita, mutta ne eivät koskaan saa olla toimintamme ydintä.
 

Lisää rahaa tietohallintoon ja valtuustoryhmien työhön

Erityisen isona muutoskohteena uudistuksessa on ICT. Jopa satojen erilaisten järjestelmien yhteensovittaminen on valtava urakka. Muutos on niin laaja, että monella alueella lienee haasteita saada aikaan kaikilta osin yhtenäisiä järjestelmiä ensi vuoden alusta lähtien.

Maaliskuun lopussa hallitus päätti esittää lisätalousarvion, jossa hyvinvointialueiden valmisteluun osoitetaan lisämäärärahaa 155,7 miljoonaa euroa. Tarkoitus on turvata erityisesti ICT-muutosten valmistelu.

Rahoitusta suunnataan myös valtuustoryhmien toiminnan tukemiseen. Jälkimmäiseen on varattu yhteensä 5.746.000 euroa. Osa määrärahasta on siirretty ICT-muutoskustannuksiin vuodelle 2023 aiemmin varatuista rahoista. Rahoituksen jakautuminen kullekin hyvinvointialueelle onkin varmasti jo teillä tiedossa.

Moni päättäjä joutuu nyt käyttämään suuren määrän tunteja luottamustehtävien hoitoon. Työ on antoisaa, mutta vaatii myös paljon energiaa. Siksi toivotan kovasti voimia ja jaksamista itse kullekin tärkeisiin luottamustehtäviin. Uskon, että edessä on varmasti hienoja hetkiä, jolloin voimme todeta, että kaikki sujuu ja uuttakin on luotu.

Muutaman vuoden päästä norjalaiset tulevat uudestaan Suomeen katsomaan mallia siitä, miten sosiaali- ja terveyspalvelut kannattaa integroida. Tehdään jokaisella hyvinvointialueella töitä niin, että silloin meillä on, mistä ylpeillä.